Koiraharrastuksia sitten joskus

Sain Siniltä idean (ja paljon tökkäilyjä) tähän postaukseen. Tarkoitusena kertoilla mitä olisi tarkoitus käydä harrastamaan hamassa tulevaisuudessa tulevan koiran kanssa. Tekeillä on myös räpellys, jossa kertoilen mitä kaikkea tämän nykyisen poppoon kanssa harrastetaan ja on harrastettu.

Mutta mitä kaikkea onkaan tullut suunniteltua tulevan koiran varalla?

Riippuen mihin vuodenaikaan ja sitä kautta tarjonnasta, mutta pentukurssi olisi tarkoitus käydä. Siinä hoituisi kätevästi sosiaalistuttaminen ja opeteltaisiin tekemään hommia vaikka muitakin koiria on lähellä. Itse olen aivan mahdottoman huono päättelemään minkälainen opetustapa sopii millekin koiralle ja kovasti elättelen toivetta että kurssilla itsekin paremmin näkisin millainen oppija se pikkunen on. Ja vaikka todistetusti vanhakin koira oppii uusia temppuja, on perusasioiden opettaminen pennulle helpompaa kuin sanotaan vaikka kymmenvuotiaalle.

Agility on harrastus joka on aina kiehtonut ja Nellan kanssa sitä harrastanutkin. Myös tulevan koiran kanssa olisi sitä tarkoitus ainakin kokeilla. Vähän kyllä jännittää kuinka sujuu maxi-koiran ohjaus, kun Nella vielä pysyi tosi tiivisti miun vierellä ja sen ohjaaminen oli vähän sellaista sipsuttelua. Maxi-koirilla taas hyppyjen koot muutenkin kuin korkeuden suhteen isompia, käännökset laajempia ja muutenkin ohjaus monesti enemmän kauko-ohjausta kuin mihin olen tottunut. Myös sellainen olennainen asia kuin koiran vapaana pito jännittää, en suoraan sanottuna tajua kuinka Nella siihen loppujen lopuksi saatiin opetettua useamman vuoden puurtamisen jälkeen. Ja nykyään monilla seuroilla on "pääsykoe" (hallintakoe) noille kursseille. Seura jossa Nellan (ja myöhemmin äiti Ennin) kanssa treenasin oli varsin pieni, eikä siellä tuollaisia testejä ollut.
Vaikka agilitysta pidänkin, olisi sen harrastus varsin höntsäily pohjalla. Jos kaikki menisi nappiin, olisi kakkosissa kisaaminen miulle se "ultimaattinen tavoite". Mutta jos sinne ei päästä niin ei mitään, kunhan koiralla on hauskaa.

Rally-toko taasen on itselleni vähän vieraampi, mutta mielenkiintoinen laji. Alokasluokassa ainakin liikkeet ovat tietyllä tavalla hyvin simppeleitä, kunhan ne kyltit hahmottaa. Pääasiassa seuraamisessa tehtyjä erilaisia kuvioita ja käännöksiä sekä istumista ja maahanmenoa ja koiran ollessa noissa asennoissa, sen kiertämistä. Omaksi tavoitteekseni (toiveekseni) olen laittanut iloisesti ja hyvässä kontaktissa seuraavan koiran. Ja että itse en ihan kamalasti sähläisi. Olen ajatellut että tietyllä tavalla agility ja rally-toko vahvistavat itselläni radanluku ja -suunnittelu taitoa, jota molemmissa tarvitaan.

CaniCrossing on vähän sellaisella juupassaapas-listalla. Kysymysmerkkeinä oman polven kesto ja kuinka koira jaksaa jos päästään aloittamaan myös agility ja rally-toko. Ja voe apua, ensin on opettanut pennulle hienosti kävelemään hihnassa ja myöhemmin pitäisi opettaa juoksuvermeissä kiskomaan juoksijaa, kuulemma vaikeampaa vetämisen opettaminen.

Näyttelyissä olisi tarkoitus pari kertaa pyörähtää ja jos koiruus sitten pärjää ja tykkää kehässä mennä niin voisi useamminkin siellä pyörähtää. Kuitenkin puudeleiden, varsinkin Nellan, kanssa tullut jonkin verran näyttelyissä käytyä niin ei niin palava hinku sinne enää ole. Ja onhan siellä käynti kallista eikä kamalasti houkuttele montaa H:ta hakea. Mutta onneksi on mätsärit, ne on monesti sellasia kivoja hupiretkiä jossa voi viettää aikaa koiran kanssa, ehkä kavereita mukana ja näkee monenlaisia koiria. On buffettia ja kaikkea kivaa.